Tässähän sitä on kasvettu foorumin kanssa; Liekkö olin vielä yläasteellakaan kun liityin, melkein puolet elämästä on tullut tänne kirjoiteltua. Hieno porukka on, toki, ja enemmän kun internetryhmä, kun kuitenkin ihmisiä näkee useampiakin kertoja vuodessa eri puolella maata.
Silloin kun Takomoon liittyi 2008 niin oli vielä lapsi, ja se näkyi muun muassa siinä, että seteistä ja sen sellaisesta oli kiva keskustella, vaikka nykyään ne eivät juuri tunteita herätä. Foorumi oli ennen muutenkin paljon aktiivisempi, nykyään ollaan enemmän vähän-mutta-asiaa -linjalla usein. Mikä on vähän sääli, sillä ennen tuntui esimerkiksi rakennelmista saavan enemmän kommenttia (silloin sitä palautetta myös toki enemmän tarvitsi; mutta aina voi kehittyä ja mielipiteistä on apua). Mutta toisaalta kun tarkemmin miettii niin aika moni niistä kommenteista oli Tuomaksen uhreasti ja väsymättä kirjoittamia. Siitä (ja monesta muusta) kiitos Palikkatakomon ehdottomalle isähahmolle!
Liekkö sitten vaikuttanut foorumin hiljentymiseen internet-medioiden kehitys vai käyttäjien ikääntyminen vai molemmat. Foorumien hiljentyminen näyttää olevan laaja ja kansainvälinen ilmiö. Itse asiassa pari kuukautta sitten maailman suurimmalla LEGO-aiheisella foorumilla Eurobricksissä mietittiin, mihin vanhat ajat ovat oikein kadonneet - tosin siellä, ihan aiheellisestikin, yhdeksi syyksi annettiin se, ettei yhtiöltä enää vuoda settikuvia ennen julkaisuja ja spekulointia sumuisista kuvista on vähemmän...
Ei sillä, tämän tarkoitus ei ole muistelle entisiä aikoja parempina. Suurimmaksi osaksi muutos Palikkatakomolla on minusta ollut hyvään suuntaan! Näyttelyitä on määrä, jota '09 ei olisi osannut edes toivoa, ja silloin myös esim. nykyisten Pii Poo -päätapahtumien kokoiset vain palikkaharrastukseen keskittyvät tapahtumat tuntuivat hyvin kaukaiselta. Moni asia tuntuu myös nykyään hoituvan aika rutiinilla. Silloinkaan ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä, että kaikki järkkääminen vaatii työtä yhdeltä tai toiselta.
Lisäksi on hienoa se, että vaikka foorumi hiljenee niin yhdistys vähintäänkin pysyy saman suuruisena, ja uusia kasvoja tapaa melkeinpä joka näyttelyssä! Viimeksi Expoilla, eikun HupiConissa, tuli juteltua monen tyypin kanssa, johon ei ollut ennen päässyt tutustumaan. Ja vanhojen kuomien kanssa voi lätistä niitä näitä ja hengailla vaan, rauhallisen hetken koittaessa. Sekin on hieno homma.
Onnea, Palikkatakomo.
----------------------------------------
Cyclopics Bricks -bloginiFlickrMies ei kasvata partaa. Parta kasvattaa miehen.
Kuulun ANKP:een!