Nyt kun suurin pöly on laskeutunut keskiaikakilpailusta, jaan tännekin käyttämäni tuomarointiperiaatteet - sekä keskiaikakilpailuissa että monissa kilpailuissa aikaisemminkin.

Ajattelin, että en ehkä jaa suoraa sanallista palautetta erikseen jokaiselle, koska näitä periaatteita vasten on jokaisen melko helppo itse arvioida omaa teostaan eri näkökulmista, jos niin haluaa tehdä.

Näitä ei tarvitse eikä ehkä kannatakaan tulkita niin, että jokin muu tapa rakentaa tai tuomaroida olisi jotenkin väärin tai huonompi, tai että nämä olisivat ainoat tärkeät kriteerit hyvälle teokselle. Joka tapauksessa nämä ovat merkittäviä teoksen laatua määrittäviä tekijöitä, joihin moni tietäen tai tietämättään kiinnittää huomiota teosta arvostellessaan, eikä varmaankaan ole sattumaa, että yleensä voittajateokset kilpailussa kuin kilpailussa mukailevat näitä ideaaleja.

Siksi tykkään itse käyttää näitä, koska ne tekevät arvioimisesta järjestelmällistä ja tasapuolista ottaen kuitenkin huomioon erilaisia näkökulmia ilman, että mikään yksittäinen ansio tai puute ylikorostuu. Enemmän kaikille yhteisiä perusteluja, vähemmän mututuntumaa ja yksittäisten satunnaistekijöiden tai henkilökohtaisten mieltymysten merkitystä.

Tuomaroinnin sijaan ennen kaikkea näitä kannattaa kuitenkin ajatella apukysymyksinä ja näkökulmina, kun suunnittelee ja rakentaa kilpailuteosta. Ainakin tällaisiin asioihin voi silloin yrittää tietoisesti kiinnittää huomiota, jos haluaa tähdätä korkeisiin sijoituksiin. (Ei myöskään kannata alkuun huolestua, jos yksittäinen teos ei loista jokaista näkökulmaa vasten - harva voittajateoskaan tekee niin - vaan tärkeää on panostaa niihin näkökulmiin, missä kokee olevansa itse erityisen hyvä ja koittaa loppujen näkökulmien osalta vain paikata pahimpia puutteita.)



Kolme osa-aluetta jaettuna pienempiin apukysymyksiin:
Kustakin osa-alueesta saa tuomaroinnissa 5 pistettä, jolloin maksimi on 15, ja lisäksi 1 piste tuomarin omaa mutua, eli todellinen maksimi 16 pistettä.


1) Idea ja tarina

-> Hyvä tarina
Jokin jännitys tai draaman kaari, joka saa katsojan miettimään, mitä tässä dioramassa mahtaa seuraavaksi tapahtua, tai mitä on tapahtunut juuri ennen sitä. Pelkkä staattinen "tämä on vain olemassa" ei saa tarinallisuudesta pisteitä. Esimerkiksi hirttäjäiset tai takaa-ajo torin halki on kiinnostavampi kohtaus kuin pelkkä tori itsessään, vaikka torin muita tapahtumia olisikin esitelty hirttäjäisten tai takaa-ajon taustalla.

-> Luova idea
Jos keksii poiketa polulta ja tehdä jotakin yllättävää mutta silti teemaan sopivaa, se on syy palkita pisteillä. Tämä voi koskea niin aiheen valintaa kuin tarinan asetelmaa, kuten lohikäärmeen paljastuminen mekaaniseksi huijaukseksi.

-> Uskollisuus aiheelle
Esimerkiksi keskiaikateoksessa ei tulisi olla hahmoilla aurinkolaseja, tai Star Wars -kilpailussa kyse olisi arviosta, kuinka hyvin jokin alus tai vaikka seinän tekstuuri sopisi siihen universumiin.


2) Rakennustekniikat

-> Innovatiivinen palankäyttö (npu)
Tämä saa luonnollisesti paljon painoa.
Parasta luovaa palankäyttöä on sellainen palankäyttö, jossa jokin normaalisti aivan muussa käytössä oleva osa esittää erittäin onnistuneesti jotain sellaista kohdetta, jonka mallintaminen millään muulla tavoin ei olisi ilmeistä. Esimerkiksi piipusta tulevan savun kuvaaminen valkoisella käärmeosalla.

-> Teoksen muut rakennustekniikat ja kokonaisuus.
Onko näkyviä ja rumia saumoja? Ovatko pyöreitä muotoja esittävät muodot onnistuneesti pyöreitä?
Onko vinoja muotoja vai onko kaikki tylsästi suorakaiteen muotoisia laatikoita? Onko seinät tehty yksityiskohtaisesti vai pelkkiä peruspalikoita päällekkäin pinoten?
Näyttääkö tiiliseinä oikeasti tiiliseltä? Näyttävätkö eläimet eläviltä eläimiltä eivätkä roboteilta?
Ovatko puut elävän näköisiä eikä 90-luvun tietokonepelistä poimittuja?
Itse annan myös bonuspisteitä, jos kokonaisuuteen on erityisesti panostettu pelkän kilpailua varten rakennetun ulkokuoren lisäksi. Esimerkiksi jos rakennuksissa on myös sisätilat, eikä pelkät ulkoseinät tai esim. onnistuneista mekaanisista toiminnoista.

-> Värit ja muut kuvataide-elementit
Onko valoa ja varjoja, kenties hyödynnetty optisia illuusioita syvän pudotuksen korostamiseen tms.? Esimerkiksi niin, että puissa taustalla olevien oksien lehdet ovat vähän tummempaa vihreää kuin etualalla auringossa olevien tai niin, että tynnyri aurinkoisella kadulla on vaaleanharmaa mutta varjoisalla kujalla tummanharmaa.
Onko hyödynnetty väriympyrää tai esim. vastavärejä päätarinan korostamiseen? Esimerkiksi niin, että päähenkilö yrittää kesyttää vihreää lohikäärmettä harmaata tiiliseinää vasten korostaa tapahtumaa paremmin, kuin jos myös lohikäärme olisi harmaa.


3) Esillepano

-> Teos on hyvin ja selkeästi kuvattu.
Kyse ei ole valokuvauskilpailusta, mutta pöytälampun alla otetut kuvat, joissa taustalla näkyy työpöydän esineitä ja työpöydällä kävelevän kissan hanuri, antavat hyvin huonon yleisvaikutelman, vaikka itse teos olisi kuinka hieno. Suhtaudun tähän vähän kuin pukeutumiseen työhaastattelussa; siististä kuvaamisesta ei saa varsinaisesti lisäpisteitä, mutta sen puuttuminen on valtava miinus, koska jos nyt ei valaistusta välttämättä osaisikaan asettaa oikein, niin ainakin taustakankaan puuttuminen on vain laiskuutta. (Valaistuksenkin saa kerralla oikein, jos menee ulos kuvaamaan pilvisellä säällä - juuri muuta säätöä ei oikeastaan edes tarvita.)

-> Kuvakulma on hyvä ja perusteltu.
Yleiskuva toimii harvoin (ehkä ajoneuvokilpailussa perusteltu), mutta tärkeämpää kuin edes etsiä täydellistä kuvakulmaa on oikeastaan valitun kuvakulman perustelu teoksen sisällön kautta. Katsojan tulee tuntea olevansa teoksen sisällä.
Esimerkiksi palkitsin keskiaikakilpailussa Uroteko-teosta kuvakulman perustelusta; kuvakulma on kyllä yleiskuva ylhäältä päin, mutta se toimii, koska teoksessa näkyy vastapuolella parveke, jolloin katsoja kokee itsekin katsovansa tapahtumaa parvekkeelta ikään kuin teoksen sisältä. Vastaavasti jonkin maastodioraman yleiskuvaa voisi perustella sillä, että kuvakulma on linnun tai lohikäärmeen kyydistä tms. jos kuvan alareunassa näkyy vähän lohikäärmeen niskaa tai linnun siipeä.

-> Päätarina tulee selkeästi esille ilman, että sitä tarvitsee erikseen etsiä, tai ilman, että sitä tarvitsee lukea kuvatekstistä. Teos itse kertoo, mitä esittää.
Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa usein sitä, että kuvan keskellä on selkeästi yksi päätapahtuma, joka imee katsojan huomion, vaikka muitakin keinoja saman efektin aikaansaamiseksi on.
Tässä myös liveteokset ja nettikilpailut suuresti poikkeavat toisistaan. Liveteoksissa on usein erikseen hauskaa etsiä ja tutkia yksityiskohtia, joissa yleisilmeen takana tapahtuu kummallisia asioita, kuten joku kaataa sontaa ikkunasta toisen niskaan kadulla. Kilpailukuvissakin vastaavia vitsejä tai muita pääsiäismunia voi hyvin piilottaa taustalle, mutta kilpailuteokset eivät oikein erotu, jos niissä ei ole keskiössä jotain selkeää ja tunnistettavaa tarinaa, eikä tarina puolestaan erotu, jos se ei ole selkeästi esillä kuvassa, eli yleensä edessä ja keskellä (muitakin mahdollisuuksia on, mutta jos ei tiedä mitä tekee, edessä ja keskellä harvoin menee pieleen).

---------------------------------------------------------------------------


Lego-superfani
Star Wars -superfani
Aivotutkimus on intohimo.
Kissat <3

"Play is the highest form of research." - Albert Einstein



Muokattu 2 kertaa. Muokattu viimeksi 30/05/2024 17:43.