Tämä ketju sai alkunsa WhatsAppin puolella ja Izellahin luvalla siirrän tekstiä talteen tänne.

Lainaus
Izellah
Tää on kyllä semmonen harrastus mikä voi lähtee lapasesta silleen aika näppärästi... ekana tilaa 50kpl eriä palasia, huomatakseen ettei se riittäny edes ekan modupohjan täyttöön, sitten lähtee 400 kpl tilauksia, huomatakseen taas vain ettei riittänyt viereenkään. Sitten tilataan tuhansissa... sitten huomataan ettei ne palikat enää mahdu minnekään. Ensin koitetaan lohkasta vaikka osa olkkaria legopalikkakaapistoille, sitten seuraavaksi kämppä vaihtoon kun menee hermo jokapaikassa muun elämän edessä oleviin palikoihin...
Ihanan halpaa

Kirjoitit tosi hyvin tän asian/ongelman ytimestä.

Omalla kohdalla tämä meni niin että lapsena sai aina kinuta pieniäkin settejä ja isoja ei saanut koskaan, sitten 12-13v koko homma täysin pois.
20v iässä ekan digikameran myötä lähdettiin sitten animaatioita tekemään niillä vähäisillä lapsuuden palikoilla, ostettiin muutamia settejä kaupasta, kunnes löytyi Bricklink. Sitten alkoi tulla tasaiseen tahtiin kasvavia irtopalaostoksia kunnes sen hetkinen rakenteluhuone oli lattiasta kattoon täynnä.
Sittemmin ilmaantui omakotitalon myötä tuo nykyinen lähes 40 neliön legohuone joka tuntui ihanan väljältä kunnes nyt 8v jälkeen sekin on ihan tukossa ja koko harrastus ahdistaa sen takia. Seuraavaksi valloitettava talosta joku huone lisätilaksi.
Ja samaan aikaan settejä ja irtopalaa tunkee jostain syystä koko ajan lisää taloon.
Ai niin ja viime vuonna tullut työkämppä 200km päässä sai sekin jo osansa settivarastosta.

Harrastus ei ole enää kivaa kun se alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän. Tuntuu että 10% ajasta on kivaa rakentelua, 20% on haahuilua netissä aiheen parissa ja 70% ajasta on tuskailua säilytysratkaisujen ja palikoiden lajittelun sekä liian monien kesken olevien projektien kanssa :D

---

---

Palikkatakomon perustajajäsen, Admin, MOC-rakentaja, Animaattori.
Instagram/Erythron ¤
HOViNET.com ¤ Stopping the Motion since 2002 ¤ YouTube

---

Harrastusahdistus on tuttu minullekin. Se liittyy etupäässä tavaran määrään: siis niihin irto-osiin, joita ei tule käytettyä, ja joista miettii, että ehtiikö tuota elinaikanaan mihinkään käyttää. Ja silti tarvitsee lisää, muka. Kiistämättä kuitenkin kasvanut kokoelma on mahdollistanut sen, että hyvinkin erilaisia projekteja voi toteuttaa tuosta noin vain ilman uusia investointeja. Ostan hyvin, hyvin harvoin uusia osia projekteihin. Viimeksi Pohjolan taloon ostin ehkä 20 € erikseen osia BL:stä. Lugbulkista ja Project Supportista tulee ostettua enimmäkseen ennakoivasti uusia, käytännöllisiä osia. Settejä en osta oikein lainkaan, mutta niitä tulee jonkin verran New Elementaryn kautta, palkintoina jne. Inflaatio on nostanut hinnat niin korkealle, että joku -40 % alennus Suomen ovh:sta tuntuu vielä kalliilta.

Tilahomman olen saanut hoidettua aika hyvin, eikä rahaakaan mene harrastukseen mitenkään tolkuttomasti. Rakentetelutila on olohuoneen nurkassa ja suurin osa osista integroitu sivistyneesti tavalliseen kalustukseen. Rakentelupisteeni on sama kuin normaali työpisteeni kotona. Mistään Lego-huoneesta laatikoilla vuorattuine seinineen en edes haaveile. Mieluummin rakennan paikassa, joka on edes vähän sosiaalinen ja josta näkee suoraan ulos ja jossa voin kuunnella levyjä samoilla laitteilla kuin muutenkin.

Isoin ongelma on valmiiden teosten säilyttäminen. Olohuoneessa ja makuuhuoneessa on hyllyt, mutta kun sitä harrastaa myös muuta hyllytettävää (kirjallisuutta ja äänilevyjä) niin saavat teokset jakaa tilan näiden muiden taidemuotojen kanssa. Vaikeimpia ovat nuo isot rakennukset. Hyllyyn menee vielä 1 moduulin levyinen teos, kahden moduulin levyisille on 2-3 paikkaa talossa. Pitää purkaa edellinen, jos haluaa tehdä uuden. Kai se on ihan viisastakin. Pääsee kehittymään.

Komerossa on vanhoja hahmorakennelmia säilöttynä pusseissa pahvilootiin. Sieltä tulee joskus purettua niitä osiksi tai otettua uudelleen esille tai otettava työn alle parannettaviksi. Viitseliäisyyskysymys on tuo purkaminen; se ja osien lajittelu ei ole harrastuksen hauskin puoli. Uusia osia, varsinkin Pii Poon sekapusseja, on kivempi lajitella kokoelmaan. Samalla voi miettiä, mihin näitä uusia osia käyttäisi.

Kokonaisuudessa homma on kuitenkin pysynyt positiivisen puolella. Suurin osa ajasta kuluu rakentamiseen, mikä on mukavinta. Välillä pitää pitää lajittelu- ja purku-urakka.

Eeron vinkit onnellisempaan harrastukseen:

1. Kapitalisti yrittää keksiä koko ajan ihmisille tarpeita, joita niillä ei vielä äsken ollut. Pidä mielessä!

2. Jos ihmisen kodissa ei voi olla tyhjää tilaa. On olemassa joku luonnonlaki, joka väistämättä täyttää sen tavaralla. Iso tila harrastukselle saa sen viimeistään lähtemään lapasesta. Pidä mielessä!

3. Bricklinkiä VAIN harkitusti.

4. Setti kannattaa ostaa vain, jos selvästi suurin osa osista menee oikeasti käyttöön - VAIKKA se olisi alennuksessa.

5. Pienetkin rakennelmat voi olla hienoja!

----------------------------------------
Cyclopics Bricks -blogini

Kuulun ANKP:een!

Lainaus
JK
Kirjoitit tosi hyvin tän asian/ongelman ytimestä.

Omalla kohdalla tämä meni niin että lapsena sai aina kinuta pieniäkin settejä ja isoja ei saanut koskaan, sitten 12-13v koko homma täysin pois.
20v iässä ekan digikameran myötä lähdettiin sitten animaatioita tekemään niillä vähäisillä lapsuuden palikoilla, ostettiin muutamia settejä kaupasta, kunnes löytyi Bricklink. Sitten alkoi tulla tasaiseen tahtiin kasvavia irtopalaostoksia kunnes sen hetkinen rakenteluhuone oli lattiasta kattoon täynnä.
Sittemmin ilmaantui omakotitalon myötä tuo nykyinen lähes 40 neliön legohuone joka tuntui ihanan väljältä kunnes nyt 8v jälkeen sekin on ihan tukossa ja koko harrastus ahdistaa sen takia. Seuraavaksi valloitettava talosta joku huone lisätilaksi.
Ja samaan aikaan settejä ja irtopalaa tunkee jostain syystä koko ajan lisää taloon.
Ai niin ja viime vuonna tullut työkämppä 200km päässä sai sekin jo osansa settivarastosta.

Harrastus ei ole enää kivaa kun se alkaa ahdistaa enemmän ja enemmän. Tuntuu että 10% ajasta on kivaa rakentelua, 20% on haahuilua netissä aiheen parissa ja 70% ajasta on tuskailua säilytysratkaisujen ja palikoiden lajittelun sekä liian monien kesken olevien projektien kanssa :D

No justiinsa näin.
Itellä lapsena ei ollut juuri legoja, yksi lentokone oma, ja sitten joitain irtopalasia siskojen kanssa yhdessä. En muista silti, että sitä olisi varsinaisesti tullut silloin harmiteltua. Aika pitkään oli kuitenkin ettei tullut harrastettua legoja ollenkaan. Omien lasten myötä sitten lähti ehkä vähän käsistä. :D Ensin sitä tuskaili, että kun nykyään on niin ihania ja monipuolisia palasia ja settejäkin, että voi kun ois ollu omassa lapsuudessa... kunnes tajus, että mitä sitä sinne haikailemaan, kun ihan yhtähyvin voi rakennella nyttenkin. Elves-legoista se lähti, siitä Palikkatakomoon ja lopun voi lueskella siitä yläpuolelta.
Kivan puolella silti itellä vielä. Aikaa vaan on liian vähän, se tuskastuttaa eniten.



Muokattu 1 kertaa. Muokattu viimeksi 05/05/2024 11:14.

Joo on tää lego harrastus kyl joo koukuttava. Nykyään kaappeja komeilee ne 80/90 luvun legot, joita omat vanhemmat eivät aikoinaan suostuneet ostamaan. Joo ja voinen sanoo et lompakossa on kivasti tuntunut kun legoihin palanut kivasti rahaa. Parhaillaan paukuttanut kahta duunia menee ja joskus vapaapäivät. Onko semmosia oikeesti olemassakaa? :O

Harrastuksena aivan loistava. Mulla nuorimmalla lapsella omat lego setit ja kiva katsoa et sekin innostunut ja puoliso ostellut eläin/kukka lego settei ja joo myös puoliso seurannut aktiivisesti lego masters ohjelmien eri maiden kaudet. Et tämmönen harrastus pois en anna. Legot on vähän kuin perheenjäseniä. Joskus ne vaa maksaa. Samalla periaatteella taannoin ostin Titanicin. Kerran se vaa tirpasee :D